Logiikkani miksi määrittelen hypoteesin että perussuomalaiset eivät ole pahoja vaan poliittisestakin etiikasta eksyneitä

 Se on määrittelykysymys mikä on pahaa. Ja jotta sen voi määritellä se pitää ankkuroida johonkin etiikkaan - johonkin perustavanlaatuiseen määritelmään hyvästä. Minä arvioin pahaa eettis- realismin määritelmästä etiikasta - jokaiselle elolliselle hyvä elämänkaari itseään ja muita ja monimuotoisuutta luonnossa ja ihmiskunnassa vahingoittamatta.

Tottakai muut sanoo että olen typerä sokea idealisti. Kun sanon että ei minusta perussuomalaiset ainakaan kokonaisuudessaan ole pahoja.

Olenko sokea typerä idealisti. Nimittäin eettis-realismiin kuuluu myös käsite realismi.

Ja realismilla katsoen näen että persut puhuu niin kummallisia realismista eksyneitä asioita - että on avattava mahdollisuus ajatukselle - he ovat paitsi realismista eksyksissä - niin myös etiikasta. Ettei siellä kaikki olisi pahoja jos puheet joillain onkin - vaan he ovat vain etiikasta eksyksissä.

Tällä argumenttipohjalla en lähde tuomitsemaan persuja oikopäätä pahoiksi vaan realismista eksyneisyyden lisäksi myös etiikan suhteen eksyneiksi.

Joka on siis hypoteesi - jonka aika näyttää joksikin vaihteluvälillä tosi- ei tosi.

Samalla vältän sortumasta itsensä toteuttavan profetian syöttämisestä julkisuuteen - että kun persut julistetaan pahoiksi niin heitä myös kohdellaan niin ja he toimivat niin kuin odotetaan kun muuta heistä ei uskotakaan eikä heiltä odotetakaan.

Mutta sen sijaan epäilemällä että he ovat etiikasta eksyneitä poliitiikan harjoittelijoita - heille tarjotaan myös mahdollisuus olla olematta etiikasta eksyneitä - ja osoittaakin se - sillä muut puolueethan eivät persujen eettisiä käsityksiä allekirjoita eivätkä omia eettisiä käsityksiään perussuomalaisiksi ikinä muuta.

Näin me voimme tarjota 20 prosentille poliittisesta etiikasta eksyneille perussuomalaisille suomalaisista äänestäjistä tien löytää hyväksyttävämpi etiikka.